Pehmeää jalan alle

Olohuone oli pitkään ilman mattoa. Tämän Annon Latu-maton hankin oikeastaan vierashuoneeseen, mutta mallailtuani sitä ensin olohuoneessa, päätin jättää sen paikalleen väliaikaiseksi lattian pehmikkeeksi ja kaiun poistajaksi. Katsotaan, kuinka moneksi vuodeksi väliaikainen muodostuu. Matto on myös kaikkien sääntöjen mukaan hiukan liian pieni tuohon tilaan, mutta mitäpä tuosta, ei kalusteetkaan ole vielä lopulliset.

Matto on mukavan karheaa villaa, mutta kuitenkin pehmeä jalan alla. Jonkin verran karvaa matosta irtoaa, mutta toivon tuon karvanlähtöajan helpottavan ajan myötä. Vierashuoneessa matto ei tosin tule olemaan niin kovan mylläyksen kohteena, kuin mitä se nyt olohuoneessa on. Sen avulla on nimittäin kiva luistattaa itsensä vauhdilla sohvalle. Enkä nyt tarkoita, että itse näin toimisin. Minä olen nimittäin se, joka nykii mattoa ojennukseen, kun se on yhtenään rullalla. Mitään jarruja kun en ole sen alle jaksanut viritellä. Mutta onhan se kerrassaan mukava, että varpaat saavat lämmitellä maton päällä sohvalla istuessa.

Senkkivanhus

Tämä senkkivanhus, tai onko 70-vuotias nyt niin kovin vanhakaan vielä, löytyi pitkällisen nettikirppareiden seurailun tuloksena ennen joulua. Kuvatkin ovat odotelleet koneella jo jonkin tovin julkaisua. Joulutähdet ovat vaihtuneet tulppaaneihin jo aikapäiviä sitten, vaikka muuten en liiemmin ole kevätilmettä tupaamme saanut aikaiseksi. Ei se aurinko ole ilmeisesti vielä tarpeeksi paistellut.

Senkin päätarkoitus on kätkeä ei niin kauniit stereot sisäänsä. Säilytystilaa cd-levyille ja kirjoille jää silti vielä kivasti. Hiukan on maalipinta paikoitellen hilseillyt ja ovien vetimistä kaksi kolmesta on rikkoutunut. Laatikoiden vetimetkin ovat ilmeisesti jossain vaiheessa vaihdettu ja huijausavaimenrei'istä päätellen on tilalle taidettu lykätä ensimmäiset, mitkä on silloin sattunut löytymään. Senkki on oikein soma, eikä nuo kolhutkaan minua häiritse, tuovat vain sopivaa särmää. Joskus jos kiinnostusta enemmälti riittää, voi sen sitten hioa ja maalata uudelleen.

Valossa

Aurinko. Eipä ole pitkään aikaan nähtykään. Ilmassa on kevään toivo. Talvihorros alkaa toivottavasti kohta olla taitettu. Ei ole liikaa ollut ilmoituksia tänne blogin puolelle. Muutoin kyllä elämässä tapahtuu, vaikka horroskautta eletäänkin. Blogilta aikaani vie tällä hetkellä mm. pienet työtehtävät, joita olen ilokseni saanut aivan kuin tilauksesta piristämään tätä talvea. Näin ne alkavat tämänkin vuoden taskut täyttyä uusista kokemuksista. Jospa tuo aurinko toisi kaivattua lisävirtaa taas tähänkin touhuun. Pikaisempiin palaamisiin, toivottavasti. Pysyköön pilvet poissa!

Päivänä ruskeana

Eräänä päivänä silmiini tarttui jostain syystä kaikkea ruskeaa. Ruskea on tosin jossain määrin kuin roska silmässäni, joka kaihertaa. Siitä pitäisi päästä eroon. On aika raikkaampien värien. Kaikesta ruskeasta en tosin ole valmis luopumaan. Erityisesti vaaleanruskea nahka on kenkien ja laukkujen muodossa tervetullut. ;) Myös luonnossa ruskea miellyttää silmää. Oi jospa saisin ison taulun, jossa jyhkeät männynrungot komeilisivat. Tällaista vain...turhamaisia aatoksia ja sekalaisia rusehtavia kuvia.

"Painajaisneuletakki"

Tästä neuletakista meinasi tulla painajainen ohjeensa mukaisesti. Aloitin neulomisen syksyllä hyvissä ajoin ja tänään se vihdoin on valmis. Vaikka ohje tosiaan on helppoakin helpompi Kotipalapeli-blogista tuttu "Kässänopen painajainen", sain itse työstää tätä kokeilujen ja erehdyksien kautta voittoon.

Ohjeesta poiketen käytin lankana paksua ja ihanan pehmeää Dropsin Andes-lankaa, jota minulla sattui jäämään omasta viime talvisesta neulomuksestani. Paksulla langalla ja 8 koon puikoilla voisi siis luulla työn joutuvan sukkelasti. No, oli tässä tehdessä mukana ehkä hiukan omaa laiskuutta ja turhautuneisuuttakin, puhumattakaan langan loppumisesta kesken leikin ja siitä seuranneesta metsästyksestä. Mut siin se o ja eskarilainen on onnessaan. Ja onhan se lämmin ja talveakin vielä jäljellä.

Mutta nyt minä painun takaisin sohvan pohjalle niistämään nenää. Onneksi posti toi tänään tuoreen Avotakan. Väliin on lupa syödä yhtä herkkutorttuani, kiitos rouva Fredrika Runebergin, joka tätä miehensä makean nälkään aikoinaan valmisti.

Jääkakku

Eräänä iltana "salainen ihailija" oli jättänyt ovemme taakse tulppaaninipun. Pakkanen oli rapsakka ja tulppaanithan siitä säikkyivät. Ajatus yllätyskukista oli niin mieltä lämmittävä, että en todellakaan halunnut heittää pakkasen puremia tulppaaneita suin päin roskikseen. Olen aiemminkin tehnyt vastaavia kaakkusia, joten eikun vettä kakkuvuokaan ja tulppaanit sinne uimaan. Kesken jäätymisen kävin vielä painelemassa kukkia hiukan syvemmälle, etteivät jäisi aivan pintaan. Näin saan ihailla kauniita kukkia vielä pitkään, jos vain pakkasta riittää. Lämmin kiitos sinulle/teille yllättäjille! <3

Lastenhuoneen väritulva

Tyttöjen huone on heidän näköisensä. Vaikka päävärit ovat selkeät, tuovat kaikki lelut ja kirjat huoneeseen oikean värien ilotulituksen. Sisustus ei todellakaan ole tarkkaan harkittu, vaan huoneeseen on lykätty juuri ne tavarat, joita sattui ennestään olemaan. Melkoinen sitä sun tätä huone siis. Joku parempi järjestys tähän huoneeseen on kuitenkin suunnitteilla. Tarvetta olisi nimittäin työpöydälle ja selkeämmille säilytysratkaisuille.

Huone on suhteellisen iso: n. 14 m², mutta kaiken halutun mahduttaminen samaan huoneeseen tuntuu haasteelliselle. Lopputuloksesta, ainakin itse, haaveilen hillitympää. Punainen tapetti on sen verran hallitseva, että muiden kalusteiden tulee mielestäni olla jotain muuta kuin värikästä. Leluille ja kirjoille saisi olla loputtomasti eri kokoisia laatikoita ja kaappeja sisältävä kompleksi. Pikkutytöillä kun tunnetusti noita pieniä ja isompia aarteita riittää. Jonkinlainen suursiivous voisi toki myös auttaa tilannetta. Miten teillä hallitaan lasten lelujen tulvaa?